Innostus on kummasti laantunut kirjoittamiseen. Sitten etsimään syytä ja pohtimaan mahdollisia seurauksia.

Noniin, aika rientää ja elämän ensimmäisen blogikirjoituksen jälkimainingeissa menty jo kohta vuorokausi. Hullua.

Työkkärissä käynti jäi eilen väliin, en jaksanut/viitsinyt tai jotain. Tänään sain käytyä. Seuraavan kerran maaliskuussa. Ellei ihmeitä tapahdu. Ja toivon että tapahtuu. Toivon että saisin itsetuntoni ja luottamukseni kohdilleen, ja lääkityksen joka toimii. Haluaisin olla työelämässä.. mutta tällä hetkellä kun katson työpaikkailmoituksia, ajattelen että mikään noista ei sovi minulle. Ei mikään. Oikeasti menestyisin varmaankin lähes jokaisessa työssä, paitsi niissä jotka vaatii paljon tutkintoja. En ole tyhmä. Tosin näitä kirjoituksia lukiessa en ihmettele jos niin ajattelee. Aivojen vajaatoiminta on aika hyvä syy siihen, että ajatus ei aina ole terävimmästä päästä, eikä tekstin kirjoittaminen ole mikään vahva puoli. Valitettavaa. Hyvin valitettavaa.

Olen yrittänyt päästä tutkimuksiin, ja luultavasti kohta pääsenkin. Saanpahan selvyyden mikä vaivaa. Masennuksesta ja ahdistuksesta olen pääsemässä yli, vielä kun tuo jonkinasteisen sosiaalisten tilanteiden pelko häviäisi, niin elämä saattaisi hymyillä. Alkoholi tietysti edesauttaa sosialisointia, mutta nykyisellä ketiapiini-kuurilla se ei ole mikään paras ratkaisu. Meinaan että alkoholin nauttiminen väsyttää aika lailla. Noh, jospa se tästä pikkuhiljaa. Yritän asteittain altistaa itseäni ihmisille, ja ehkä vielä joskus rohkaistun jopa puhumaan tuntemattomille. 

Tässä kirjoittelun aikanakin ehtii tapahtua monenlaista. Selailen muita nettisivuja, ajattelen mitä teen ruoaksi, mitä ostan kaupasta, kuinka rahat riittää elämiseen, mitä teen viikonloppuna jne. Koitappa tässä sitten jäsennellä ajatuksia tekstin muotoon. Juu. Koitan. Hmm, sitten sellaisesta asiasta voisin mainita, kun tässä vielä tutustutaan, että kirjojen lukeminen on yksi ongelma. Haluaisin lukea kirjoja enemmän, mutta nyttenkin minulla on kaksi kirjaa kesken, joihin en ole koskenut pitkään aikaan. En koske siksi, koska yleensä lukeminen on sitä että luen sivun, ja sitten huomaan että olen ajatellut koko ajan kaikkea muuta, ja aloitan sivun alusta. Erittäin miellyttäviä lukuhetkiä siis. Olisi hienoa pystyä lukemaan kunnolla, ja mennä sivu kerrallaan eteenpäin, vaikka kirja sattuisikin olemaan joku joka ei kiinnosta ihan 110%. Pääpiirteittäin sellasta. Joo. Se riittänee siitä.

Noh, paljon oli ajatuksia ennen kuin aloin kirjoittamaan, nyt niitä ei näköjään tähän saa kirjotettua, eikä niitä saa kyllä mieleenkään. Noh, tässä kuitenkin koitan pikkuhiljaa luoda realistista kuvaa ajatusmaailmasta, joka on välillä toiselta planeetalta, toivottavasti siinä loppujen lopuksi onnistun. Ehkä jossain vaiheessa huomaan että olen keksinyt kaikki ongelmat ja tarinat, ehkä en. Aika näyttää miten tässä käy.

Tänään olisi tavoitteena käydä ihmisten ilmoilla pyörimässä, ja olla ajattelematta että kaikki katsoo, ja että olen keskipisteenä, ja että mokaan jotain, ja kaikki tuijottaa ja punastelen ja kaikkea. Ei niillä toisten mielipiteillä tai ajatuksilla pitäisi olla väliä. Ei yhtään. Pitäisi pystyä menemään vaikka hare krishna-kaapu päällä kaupungille. Hyvä kun pystyn omissa vaatteissani. Tyylinikin on ihan toisenlainen kun haluaisin sen olevan, koska en uskalla pukeutua erilailla. Aion kyllä joskus vielä uskaltaa. Ja olen kyllä tarkemmin ajateltuna joskus uskaltanutkin. Joskus ennen. Silloin en ajatellut tai välittänyt ihmisten mielipiteistä ja katseista, tai ehkä jollain tavalla nautin niistä oudoksuvista ja ihmettelevistä ilmeistä. Noniin, eli mitä on tapahtunut. Miksi en enää uskalla. Hmm...

Nyt tuntuu että tahallani jatkan kirjoittamista, ja keksin aiheita muutenvaan. Mutta kirjoitetaan nyt kun siltä tuntuu. Sen aioin sanoa, että syksy on mielestäni kaunista aikaa. Värit ja kaikki. Talvi on ehkä seuraavana listalla. Kesäkin menettelee, kunhan ei ole liian lämmin. Kevättä en haluaisi edes olevan olemassa. Sen syvällisemmin analysoimatta miksi. Olen kirjoittanut jo niin pitkään, että en enää ajattele oikeastaan mitä kirjoitan. Kirjoitan vaan.

Ehkä tämänkertainen tarinointi olisi hyvä lopettaa tähän, ja jatkaa vaikka huomenna. Terapian jälkeen. Saa nähdä mitä se täti tällä kertaa keksii. Alanpa keksimään jotain ruokalistaa tälle päivälle, eli ensi kertaan! 

Blogi. Oma blogi. Hah, varsin huvittavaa. Olen joskus aiemminkin pohtinut blogin kirjoittamista, mutta koska olen aina uskonut, että se kirjoittaminen jäisi muutamaan kertaan, ja innostuksen laannuttua tarinaa ei jaksaisi jatkaa niin en ole sitä tehnyt.. mutta, yrittänyttähän ei panna.

Tarkoituksena on kirjoitella tänne tuntemuksia, tapahtumia ja tarinoita elävästä elämästä, aina kun sitä elämää sattuu olemaan. Mikseipä tuota voisi kirjoitella tyhjänpäiväisiäkin, niin muut kaltaiseni syrjäytymisen partaalla seikkailevat työttömät, mielialalääkityt, keskittymisvaikeuksista, seksuaalisesta ja sukupuolisesta tasapainottomuudesta, huonosta itsetunnosta kärsivät ja useimmiten lähes elämättömät hyypiöt voisivat lueskella päättömiä tarinoitani ja ammentaa sisältöä omaan elämään/elämättömyyteensä. Kirjoittajan ajatusten ja keskittymisen harhaillessa teksti voi olla joskus vaikeaselkoista, jos ei joka kerta jaksa sataprosenttisesti panostaa asiaan.

Hmm. Jätetäänpä tämä nyt tähän, ja jatketaan päiväkirjan raapustamista myöhemmin. Täytyy nyt lähteä käymään jossakin. Savukkeella. Työkkärissä. Ym. Pahoittelut avauspuheenvuoron lyhykäisyydestä, mutta koen että en jaksa kirjoittaa enempää, joten en vaivaa itseäni sillä. Tervetuloa kuitenkin Sinulle arvoisa lukija seuraamaan elävää elämää ja sen sisältöä, sisällöttömyyttä, sisällön etsimistä, lääkkeiden vaikutusta, diagnoosien odottelua, asioiden pohtimista, pohtimatta olemista, iloja, suruja, pintaraapaisuja, yksinäisyyttä ym. En odota Sinulta lukukertoja, en seuraajaksi ryhtymistä, en mitään. Haukkuakin saa. En ole mikään ammattikirjailija, joten kielioppivirheet kuuluvat asiaan, pahoittelut siitä. Niin tosiaan, piti lähteä. No ei se auta, tarinankerronta jatkuu myöhemmin. Toivottavasti olen yhtenä kappaleena vielä silloinkin

 

 

Ja nyt kun painoin "esikatsele"-painiketta ja luin tuon kyseisen tekstinpätkän, tajusin kuinka huono olen kirjoittamaan ja kuinka tyhmältä teksti vaikuttaa, ja minä itse siinä samalla. Hah, ehkä nyt on vaan huono päivä kirjoittamisen suhteen. Just. Niin sellainen asia tuli mieleen, että valokuviahan on varmaan ihan hyvä lisäillä silloin tällöin, niin se voisi lisätä mielenkiintoa. Todellakin. Politiikkaan en haluaisi ottaa kantaa. Tai no mikseipä siihenkin. Yritän kuitenkin kirjoittaa tekstiä niin, että en liikaa muokkaa sitä, koska sitten vaikuttaisin liian selväjärkiseltä, eikä tekstien perusteella saisi todenmukaista kuvaa mieleni liikkeistä

Nojoo, eiköhän tässä ollut yhdelle kertaa, koitetaan selkeyttää palapeliä julkaisu julkaisulta. Ehkä itsekin joskus ymmärrän itseäni paremmin.

Kiitos ja näkemiin!

Olipa aika laidasta laitaan kirjoittelua tänään..